Helsinki-Vantaan lentokentällä. Eilen illalla minut vastaanotti upea auringonlasku ja kesään herännyt koti-Suomi. Hotelliaamiaisella ilahdutti ruisleipä 🙂 Kohta alkaa matkan viimeinen etappi lento Joensuuhun.
Mitä voin työelämäjaksostani sanoa? Paljonkin, sanat eivätkä kuvat riitä kertomaan sitä, mitä olen kahden viime viikon aikana saanut kokea. Tunnen voimaantuneeni niin ammatillisesti kuin ihmisenäkin.
Kirjoittelen yhteenvedon jahka ajatukseni hiukan tasaantuvat. Nyt koneeseen ja kohti Pohjois-Karjalaa.
Kyllä on myönnettävä, että lämmittäähän se mieltä kun leijonalauma hoitaa hommansa 🙂 Ensimmäistä kertaa katsoin Suomen jääkiekkopeliä livenä näissä kisoissa (whatsappin välityksellä) ja miten niin muka pelaavat huonosti? En ymmärrä 😉
Viime päivien tapahtumat ovat muutenkin kovasti lämmittäneet mieltäni. Opiskelijat ovat olleet edelleen mukavia ja olen selvästikin päässyt osaksi heidän opiskeluaan. Minulta kysytään sekä pyydetään asioita ja minua myös kuunnellaan. Eilen opiskelijat näyttivät minulle innokkaina kaupungin keskustaa ja merkkasivat käytyjä paikkoja karttaan. Kirkon, kalatorin, ostoskeskuksen ja tietysti heidän suosikkipaikkansa: ”Poundlandin”. Siinä kulkiessamme kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja katselimme, mistä löytyisivät edullisimmat ja parhaimmat ”spinnerit” Suomeen tuotavaksi. Iltapäivästä pääsin auttamaan opiskelijoita eläinten hoidossa. No, minusta ei oikein ollut apua hevosten hoitamisessa, sillä minut tuntevat tietävät, että mieluummin katselen niitä kauempaa kuin menen pilttuuseen niitä harjailemaan. Ei silti, komeita olivat!
Päivän päätteeksi lähdin tutustumaan yhden ohjaajan perheeseen ja kotiin. Tuntui mukavalta kun sain spontaanin kutsun vierailla heillä. Loppujen lopuksi jäin sinne sitten yöksikin. Perheen äiti siis työskentelee Don Collegessa ohjaajana, isä on rakennusalalla ja perheen kolme lasta käyvät paikallista yläkoulua. Ihania, sydämellisiä ihmisiä 🙂
Tänään vuorossa oli paperiharkkojen valmistusta ja mediatunnilla keskustelimme Suomesta ja ihmisten ominaisuuksista. Minulla on ollut täällä mukana Vertaansa vailla -ominaisuuskortit (MLL) ja ne toimivat myös täällä. Jokainen otti itseään kuvaavan kortin ja sen jälkeen keskustelimme siitä, miten nämä ominaisuudet auttavat heitä videoklipin kuvaamisessa. Videon ovat luvanneet sitten lähettää minulle Suomeen katsottavaksi.
Huomenna on siis viimeinen päiväni täällä Doncasterin Collegessa opiskelijoiden parissa. Lauantaina lennän takaisin koti-Suomeen. Lähdön suhteen fiilikset ovat vähän kaksijakoiset: toisaalta on ikävä kotiin, toisaalta tänne jää monta ihanaa asiaa. Yksi niistä ehdottomasti on opiskelijoiden vilpitön suhtautuminen minuun. Minulta on useasti kysytty:”Would you like a cup of tea, sugar, milk?”. Sitä tule ikävä. Minusta kun on kuoriutunut esiin oikea ”englesmanni”: teetä maidolla ja paahtoleipää marmeladilla, lounaaksi ranskalaisia ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa…
Saapuihan ne sateet tännekin. Onneksi ei ole vielä ollut kuin sadekuuroja ja lämpötilakin on pysynyt viidentoista asteen tuntumassa. Sää muuten kiinnostaa täällä oikeasti ihmisiä. Se ei ole mikään turha keskustelun aihe, siitä voi aina turvallisesti aloittaa 🙂 No, toki on paljon muitakin aiheita joista keskustella ja tällä hetkellä pinnalla on muun muassa tulevat vaalit. Jos meillä Suomessa käydään myllerrystä koulutuksen kentällä, niin samaa on täälläkin: opetussuunnitelmat ja arviointiasteikot ovat muuttuneet ja rahoituskin tuntuu olevan tiukassa.
Vaikka opetussuunnitelman tavoitteet ovat paljolti samanlaisia täällä kuin meillä Suomessa, niin opiskelijat ovat vähemmän aikaa paikalla oppilaitoksessa eivätkö juuri opiskele yleissivistäviä aineita. Muun muassa Life Skills -osastolla (Valma/Telma) opiskelijat opiskelevat 2-3 päivää viikossa 6-7h/pvä. Ammatillisella puolella tunteja on 15-18h/vko. Näiden tuntien lisäksi ammatilliset opiskelijat opiskelevat matematiikkaa ja englantia elleivät ole saavuttaneet peruskoulun päättökokeissa arvosanaa C (meidän 7-8?). Arvosana C vastaa ammatillisen puolen arvosanaa L2. Kysyin, miksi opiskelijat eivät ole koko viikkoa oppilaitoksessa, niin tämä johtuu siitä, ettei rahoitusta ole enempään. Koulutus on ilmaista 19-vuoteen saakka ja jos opiskelijalla on erityisen tuen tarve, voi hän mahdollisesti opiskella ilmaiseksi 25-vuoteen saakka.
Esimerkiksi Life Skills-opinnoista Catering-alalle siirtyneellä opiskelijalla oli maanantaisin ja torstaisin ammatillisia opintoja, tiistaisin ja keskiviikkoisin pari tuntia matematiikkaa ja englantia sekä kumpanakin päivänä ”tutorial” opettajan kanssa. Mutta jos opiskelija siis on saanut jo peruskoulusta arvosanan C kyseisissä aineissa, hän osallistuu vain ammatillisiin oppiaineisiin ja ohjauskeskusteluun. Monet opiskelijat kuulemma työskentelevät osa-aikaisesti opintojen ohessa.
Samat opettajat siis opettavat eri ryhmiä eri päivinä. Valma/Telma -opiskelijoiden opinnot etenevät hyvin yksilöllisesti ja aineina on esimerkiksi arjen taitoja, yhteiskuntataitoja, vapaa-ajan taitoja (urheilua, pelejä yms.), mediataitoja, taiteen eri muotoja, puutarhanhoitoa, eläintenhoitoa yms. Opiskelijat työskentelevät myös toimintakeskuksessa, eläinten parissa sekä omassa kampusalueella olevassa lounaskahvilassa ja kaupassa.
Life Skills-osastolla pyritään löytämään yhteistyötahoja eri työnantajien kanssa. Tänään pääsin mukaan NEXT-yhtiön varastolle. Tämä yhteistyö on osa Project Search -yhteistyötä, jossa on mukana muitakin oppilaitoksia. Käytännössä opiskelijat ovat nyt olleet tutustumassa varastoon ja sen työtehtäviin, käyneet haastattelussa ja osa heistä päässyt mukaan projektiin. Mukaan päässeet aloittavat työskentelyn varastolla ensi lukukauden alkaessa eli syyskuussa ja he ovat siellä koko lukukauden työssäoppimassa. Tämän päätteeksi jokunen opiskelija voi saada itselleen palkallisen työn. Osa aiemmista mukana olleista opiskelijoista onkin työllistynyt kyseiselle varastolle. Pääsin kierrokselle varastoon ja se oli valtava. Jane, projektin työpaikan vastaava ohjaaja, kertoi sen olevan kuuden jalkapallokentän kokoinen. Varasto toimii kolmessa kerroksessa.
Olemme puhuneet myös yhteisen projektin aloittamisesta Life Skills-osaston tiiminvetäjän kanssa. Kyseessä olisi opiskelijoiden välinen yhteistyö, joka toteutettaisiin Skypen välityksellä eri teemoin. Eilen kokeiltiin Skypen toimivuutta ja sekä E3-opiskelijat täällä, että Valman opiskelijat Käsämässä olivat uskomattoman rohkeita ja innostuneita. Kiitos siitä!
Huomenna saan ”oman ryhmän” aamupäiväksi. Tarkoituksena on kuvata Doncasterin kaupungin keskustaa opiskelijoiden opastamana. Eli pyydän heitä näyttämään minulle paikkoja, joita keskustassa tulisi turistina käydä katsomassa. Iltapäivällä pääsen mukaan hoitamaan eläimiä eri kampusalueelle. Tuntuu mukavalta, kun on päässyt osaksi Life Skills- tiimin arkea ja voi kokea olevan hyödyksi täälläkin. 🙂 Satakoon vain, se ei minua haittaa!
Taisin viimeksi kirjoitella hyvistä käytöstavoista. No, viikonlopun aikana olen voinut todeta sen, että illan pimetessä ihmisistä tulee täälläkin vähemmän kohteliaita, joten silmät ja korvat on hyvä pitää auki pimeällä kuljeskellessa. En kuitenkaan ajatellut kirjoittaa nyt siitä, vaan vierailun kohteina olleista paikoista.
Töiden jälkeen lampaita etsiskellessäni olen kävellyt maileja High Meltonin ympäristössä: Sprotbrough, Barnburgh, Cadeby, ovat tulleet tutuiksi. Jokaisessa kylässä on ainakin kirkko ja pubi talojen lisäksi. Kirkkoihin en valitettavasti ole päässyt sisälle, mutta ulkoakin päin ne kovasti minua viehättävät. Pubeista saa hyvää juomaa ja ruokaa sekä palvelua. Tiet ovat kuitenkin kapeita ja vaarallisiakin kävellä: jalkakäytäviä ei ole kuin kylien keskustassa, tienpiennarta ei juuri lainkaan ja nopeuskin suurimmaksi osaksi 50 mailia tunnissa. Eli kävelemistä ei voi pimeän aikaan ajatellakaan! Tähän asti mieleenpainuvin lähiympäristön kylä on ollut kuitenkin Conisbrough ja sinne menin bussilla. Kylässä on vanhan linnan rauniot ja kunnostettu linnantorni sekä yksi Englannin vanhimmista kirkoista.
Linna sijaitsee kukkulalla ja vaikka se onkin varsin pieni ja vaatimaton, teki se minuun suuren vaikutuksen. Tornin eri kerroksissa oli mahdollisuus kuunnella linnan tarinaa virtuaalihahmojen kertomana ja tornin huipulta näkyi kauas. Sieltä näkyi muun muassa metsä, jossa oikotietä etsiessäni hiukan eksyin, sekä kivilouhos, mihin eksymisen myötä päädyin 🙂 Huipulla tuuli kovasti, mutta en sentään noussut lentoon!
Eilen ja tänään matkustin junalla: Eilen Yorkissa ja tänään Manchesterissä. Molemmat vierailun arvoisia paikkoja. York on täynnä historiaa ja mielenkiintoisia pikkuputiikkeja. Putiikkien lisäksi kävin Linnamuseossa ja pidin siitä kovasti. Olisin halunnut mennä myös viikinkiajan Yorkista kertovaan museoon, missä olisi käsittääkseni päässyt osaksi näyteltyä historiaa. Sinne oli kuitenkin niin valtavat jonot etten jaksanut odottaa. Ehkä sitten joku toinen kerta. Manchesterissä oli enemmän modernin maailman makua: ostoskeskuksia, liikennettä, uusia rakennuksia ja ruokafestivaalit.
Mitä sitten ensi viikolla? Vaikea sanoa. Vielä on monta paikkaa näkemättä. Töissä on ainakin tarkoitus skypettää täällä olevien opiskelijoiden kanssa sinne koti-Suomeen ja vaihtaa kuulumisia, vierailla opiskelijoiden työpaikoilla sekä valmistella ja pitää pari oppituntia. Mihin jalkani työpäivän päätteeksi vie, sitä en vielä tiedä 🙂
Ensimmäinen viikkoni työelämäjaksoa on takana ja aika menee nopeaan. Tiistain ”telman” jälkeen olen ollut mukana kuukauden opiskelijan palkitsemistilaisuudessa, mediatunneilla, tutustunut kosmetologien ja floristien tutkintoon yhdessä Life Skills -opiskelijoiden kanssa, ottanut osaa ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden sosiaalisia taitoja kartuttavaan ryhmätapaamiseen, kävelyttänyt hylättyjä vinttikoiria (kilpa) opiskelijoiden kanssa, kertonut Suomesta ja oppilaitoksestamme, tutustunut kaupunkiin, jutellut ja ollut osa Life Skills-tiimin toimintaa ja henkilökuntaa. Mutta mistä kertoisin tarkemmin?
Niin, se minua kovasti ihastuttaa, että ihmiset täällä ovat erityisen kohteliaita. Tai siltä se ainakin minusta tuntuu. ”Please, thank you ja sorry”, ovat ahkerassa käytössä. Ovia pidetään auki seuraavalle ja vanhemmille tarjotaan aina istumapaikka bussissa. Tämä kaikki tapahtuu riippumatta siitä oletko nuori, vanha, mies, nainen tai elämän varjoisaa vai valoisaa puolta kulkeva kansalainen. Toista kunnioitetaan.
Hyvät käytöstavat ovat tavoitteena myös Life Skills – osastolla. Monella opiskelijalla on eriasteisia haasteita käyttäytymisessään, mutta perusasiat ovat kunnossa ja huonoa käytöstä pyydetään helposti anteeksi. Opiskelijoiden tavoitteet on pilkottu pieniin osiin ja päällimmäisenä voi olla juuri käytöstavat tai kaupassakäynti ja teen valmistaminen. Toki tavoitteet riippuvat opiskelijan yksilöllisistä tarpeista ja opinnoissa tavoitellaan tietyn tason osaamistavoitteita.
Opiskelijoiden osaamistason asteikko menee seuraavasti: E1, E2 ja E3 ovat ”entry”-tasoja joita opiskellaan Life Skills- osastolla. Vastaavat monella tapaa meidän Telman ja Valman tavoitteita. Näistä seuraavat tasot ovat L1, L2 ja L3, joita opiskellaan ammatillisessa koulutuksessa. L3 -tason saavutettua (vastaa myös samaa tasoa kuin meidän ylioppilaskirjoitukset) opiskelija voi hakea opiskelemaan korkeakoulututkintoa. L6 – taso tarkoittaa käsittääkseni yliopistotutkinnon suorittamista. Jos opiskelija ei ole saavuttanut peruskoulussa C:n arvosanaa (sama kuin L2) esimerkiksi matematiikassa ja englannin kielessä, tulee hänen opiskella kyseisiä aineita vielä Collegen puolella -> ”functional skills”. Tämä kaikki kuulostaa minusta vielä varsin sekavalta, mutta ehkäpä se siitä selviää 🙂
Life Skills – opiskelijoista E3-tason saavuttaneet opiskelijat voivat siis hakea ammatillisen puolen koulutukseen (college). Monet tapaamani opiskelijat haluaisivat opiskella joko media-alan opintoja tai taiteen eri muotoja. Osa opiskelijoista sijoittuu Life Skills -opintojen jälkeen myös toimintakeskuksiin tai vapaaehtoisjärjestöihin. Osa opiskelijoista opiskelee vuoden, toiset kaksi ja osa kolme riippuen siitä, mikä heidän tavoite on: ammatilliseen koulutukseen pääseminen vai itsenäisen elämisen taitojen opettelu.
Niin ja jos suututtaa voi sanoa: ”basket full of flowers” 😉 Minua ei ole täällä ollessa suututtanut, joten kieleni ei ole taipunut tuohon sanontaan. Kukkia sain kyllä tänään mukaani ollessani opiskelijoiden mukana vapaasti valittavissa opinnoissa harjoittelemassa kukka-asetelman tekoa.
Aurinkoista viikonloppua! Lähden tutkimaan Doncasterin keskustaa…
Leijonilla menee kuulemma huonosti. Huono juttu sinällään, myös minulle, onhan jääkiekko kuitenkin kansallislajimme ja siinä jos missä toivoo menestystä. No jääkiekkoa ei täällä brittilässä näy edes televisiosta, joten minä keskityn leijonien sijasta lampaisiin. Niitä olen pari iltapäivää lähiympäristöstä etsiskellyt, ei ole kummoisia löytynyt. Matkalla Manchesteristä Doncasteriin näin junan ikkunasta sadoittain niityillä paimentavia lampaita pikkuisine karitsoineen. Arvelin, että niitä olisi täällä majapaikkani High Meltonin lähellä kasapäin rapsutettavana, onhan tämä keskellä maaseutua. Vaan eipä ole näkynyt. Mutta ennen kuin kerron enemmän kadonneista lampaista, muutama sananen tämän päivän työrupeamasta.
Tänään olin mukana opiskelijaryhmässä, missä opiskellaan itsenäisen elämisen taitoja (Telma?). Opiskelijoita oli kahdeksan ja ryhmässä kaksi ohjaajaa (LSA) opettajan apuna. Tämän päivän tehtävänä oli valmistaa lounas. Opiskelijat olivat päättäneet edellisellä viikolla mitä tänään syövät ja tuoneet mukanaan tarvikemaksua puolentoista punnan verran. Aamun ensimmäisenä tehtävänä olikin tehdä ostoslista ja suunnata ostoksille kauppaan. Ruokana oli ”fish & chips with mushy peas, spaghetti bolognese, sausage rolls with gravy and sweet potato with cheese”, riippuen siitä, mitä kukin oli valinnut. Tai taisi siinä käydä niin, että ainakin yksi opiskelija muutti mieltään vielä kaupassa ollessaan. Yhtenä tavoitteena on yhteisen lounaan valmistaminen, mutta samaan ruokalajiin päätyminen on kuulemma varsin mahdotonta, joku muuttaa aina mielensä 🙂 Kauppareissu sujui hienosi ja jokainen sai lounaansa. Ruoanlaitossa käytetään paljon valmisruokia ja puolivalmisteita, joita opiskelijan on helppo valmistaa vaikka mikrossa. Opiskelijat ottivat minut hyvin vastaan ja olivat kiinnostuneita Suomesta. Heihin oli helppo tutustua ja he olivat vilpittömiä toimissaan, yksi suomalainen Tiina ei heitä jännittänyt. Huomenna minun on tarkoitus näyttää heille kuvia työstäni ja kotimaastani.
Mutta palatakseni lampaisiin…eilen etsin niitä läheisestä kylästä parin mailin päästä. Ei löytynyt. Oli kyllä peltoja ja niittyjä ja kapeita autoteitä sekä kauniita maisemia, mutta ei lampaita. Tänään ajattelin lähestyä majapaikkaani toisesta suunnasta työpäiväni päätteeksi, mutta lampaita ei edelleenkään näkynyt. Löysin kyllä hienon kanaalin ja ”vesiputouksen”, pubin ja metsikön, kivilouhoksen ja silmänkantamattomiin viljelymaita. Näin myös kaukaisuudessa, kanaalin toisella puolella, Conisbroughin linnan, sinne haluan seuraavaksi. Sen ainakin löydän, toisin kuin kadonneet karitsat. Menen bussilla, sillä rakkojen runtelemat jalkani kaipaavat ehkä hiukan lepoa 🙂
Ensimmäinen päivä takana työelämäjaksoa Doncaster Collegessa ja ei voi muuta sanoa kuin että ”Onpa hienoa, kun pääsin tänne”. Sää on Suomen lumisateeseen verrattuna suorastaan kesäinen; kukat kukkivat, ruoho viheriöi ja linnut rakentavat pesiään. Brittien sateista ei ole vielä ollut tietoakaan!
Mutta kaiken tämän ihanan vihreyden keskellä voin kuitenkin samaistua siihen opiskelijaan, joka ei yrityksestään huolimatta pääse heti mukaan juttuun. Ottaa vastaan kaiken, muttei ehdi sisäistää kuulemaansa. Vaikka englannin kielen taitoni on varsin hyvä, tai ainakin tulen sillä toimeen, niin koulutusalan sanasto ja slangi sai minunkin aivoni ylikuumenemaan. 🙂 En yhtään ihmettele, jos opiskelijat väsyvät uusien asioiden teoriapitoiseen opiskeluun, sillä aivot eivät vain ota vastaan mitään tietyn pisteen jälkeen. Silloin on levättävä!
Päivä oli kuitenkin erittäin antoisa ja siitä suuri kiitos minua mukana kuljettaneille Lindalle, Sallylle, Sarahille ja Marylle. Kerrassaan mukavaa ja asiantuntevaa väkeä! Pääsin tutustumaan Doncaster Collegen Life skills -osaston oppimisympäristöihin ja oppimisen tuen työntekijöiden työhön: Heidän työnkuvaansa ja asiakirjoihin, joilla määritellään erityisen tuen tarve tai heidän sanomanaan ”learning support for students with LDD in mainstream”. Olin mukana myös tapaamisessa, missä haastateltiin Collegeen tulevan opiskelijan huoltajaa opiskelijan mahdollisista oppimisen tuen tarpeista. Opiskelija itse ei autistisen taustansa vuoksi ollut tohtinut tulla vielä paikalle. Päivän päätteeksi osallistuin myös työntekijöiden perehdytyskokoukseen. Siellä katsottiin esitys siitä, miten ”LSA” eli ” learning support assistant” toimii koetilanteissa opiskelijan tukena. Täällä opiskelijoiden on läpäistävä tietty taso esimerkiksi matematiikassa ja englannin kielessä, jotta he voivat saavuttaa ammatillisen pätevyyden.
Odotan innolla huomista, mitä se tuokaan tullessaan. Nyt kuitenkin kylpyyn lepuuttamaan aivoja ja kävelystä kipeitä jalkoja!
