Kyllä on myönnettävä, että lämmittäähän se mieltä kun leijonalauma hoitaa hommansa 🙂 Ensimmäistä kertaa katsoin Suomen jääkiekkopeliä livenä näissä kisoissa (whatsappin välityksellä) ja miten niin muka pelaavat huonosti? En ymmärrä 😉

Viime päivien tapahtumat ovat muutenkin kovasti lämmittäneet mieltäni. Opiskelijat ovat olleet edelleen mukavia ja olen selvästikin päässyt osaksi heidän opiskeluaan. Minulta kysytään sekä pyydetään asioita ja minua myös kuunnellaan. Eilen opiskelijat näyttivät minulle innokkaina kaupungin keskustaa ja merkkasivat käytyjä paikkoja karttaan. Kirkon, kalatorin, ostoskeskuksen ja tietysti heidän suosikkipaikkansa: ”Poundlandin”. Siinä kulkiessamme kävin monta mielenkiintoista keskustelua ja katselimme, mistä löytyisivät edullisimmat ja parhaimmat ”spinnerit” Suomeen tuotavaksi. Iltapäivästä pääsin auttamaan opiskelijoita eläinten hoidossa. No, minusta ei oikein ollut apua hevosten hoitamisessa, sillä minut tuntevat tietävät, että mieluummin katselen niitä kauempaa kuin menen pilttuuseen niitä harjailemaan. Ei silti, komeita olivat!

Päivän päätteeksi lähdin tutustumaan yhden ohjaajan perheeseen ja kotiin. Tuntui mukavalta kun sain spontaanin kutsun vierailla heillä. Loppujen lopuksi jäin sinne sitten yöksikin. Perheen äiti siis työskentelee Don Collegessa ohjaajana, isä on rakennusalalla ja perheen kolme lasta käyvät paikallista yläkoulua. Ihania, sydämellisiä ihmisiä 🙂

Tänään vuorossa oli paperiharkkojen valmistusta ja mediatunnilla keskustelimme Suomesta ja ihmisten ominaisuuksista. Minulla on ollut täällä mukana Vertaansa vailla -ominaisuuskortit (MLL) ja ne toimivat myös täällä. Jokainen otti itseään kuvaavan kortin ja sen jälkeen keskustelimme siitä, miten nämä ominaisuudet auttavat heitä videoklipin kuvaamisessa. Videon ovat luvanneet sitten lähettää minulle Suomeen katsottavaksi.

Huomenna on siis viimeinen päiväni täällä Doncasterin Collegessa opiskelijoiden parissa. Lauantaina lennän takaisin koti-Suomeen. Lähdön suhteen fiilikset ovat vähän kaksijakoiset: toisaalta on ikävä kotiin, toisaalta tänne jää monta ihanaa asiaa. Yksi niistä ehdottomasti on opiskelijoiden vilpitön suhtautuminen minuun. Minulta on useasti kysytty:”Would you like a cup of tea, sugar, milk?”. Sitä tule ikävä. Minusta kun on kuoriutunut esiin oikea ”englesmanni”: teetä maidolla ja paahtoleipää marmeladilla, lounaaksi ranskalaisia ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa…