Leijonilla menee kuulemma huonosti. Huono juttu sinällään, myös minulle, onhan jääkiekko kuitenkin kansallislajimme ja siinä jos missä toivoo menestystä. No jääkiekkoa ei täällä brittilässä näy edes televisiosta, joten minä keskityn leijonien sijasta lampaisiin. Niitä olen pari iltapäivää lähiympäristöstä etsiskellyt, ei ole kummoisia löytynyt. Matkalla Manchesteristä Doncasteriin näin junan ikkunasta sadoittain niityillä paimentavia lampaita pikkuisine karitsoineen. Arvelin, että niitä olisi täällä majapaikkani High Meltonin lähellä kasapäin rapsutettavana, onhan tämä keskellä maaseutua. Vaan eipä ole näkynyt. Mutta ennen kuin kerron enemmän kadonneista lampaista, muutama sananen tämän päivän työrupeamasta.

Tänään olin mukana opiskelijaryhmässä, missä opiskellaan itsenäisen elämisen taitoja (Telma?). Opiskelijoita oli kahdeksan ja ryhmässä kaksi ohjaajaa (LSA) opettajan apuna. Tämän päivän tehtävänä oli valmistaa lounas. Opiskelijat olivat päättäneet edellisellä viikolla mitä tänään syövät ja tuoneet mukanaan tarvikemaksua puolentoista punnan verran. Aamun ensimmäisenä tehtävänä olikin tehdä ostoslista ja suunnata ostoksille kauppaan. Ruokana oli ”fish & chips with mushy peas, spaghetti bolognese, sausage rolls with gravy and sweet potato with cheese”, riippuen siitä, mitä kukin oli valinnut. Tai taisi siinä käydä niin, että ainakin yksi opiskelija muutti mieltään vielä kaupassa ollessaan. Yhtenä tavoitteena on yhteisen lounaan valmistaminen, mutta samaan ruokalajiin päätyminen on kuulemma varsin mahdotonta, joku muuttaa aina mielensä 🙂 Kauppareissu sujui hienosi ja jokainen sai lounaansa. Ruoanlaitossa käytetään paljon valmisruokia ja puolivalmisteita, joita opiskelijan on helppo valmistaa vaikka mikrossa. Opiskelijat ottivat minut hyvin vastaan ja olivat kiinnostuneita Suomesta. Heihin oli helppo tutustua ja he olivat vilpittömiä toimissaan, yksi suomalainen Tiina ei heitä jännittänyt. Huomenna minun on tarkoitus näyttää heille kuvia työstäni ja kotimaastani.

Mutta palatakseni lampaisiin…eilen etsin niitä läheisestä kylästä parin mailin päästä. Ei löytynyt. Oli kyllä peltoja ja niittyjä ja kapeita autoteitä sekä kauniita maisemia, mutta ei lampaita. Tänään ajattelin lähestyä majapaikkaani toisesta suunnasta työpäiväni päätteeksi, mutta lampaita ei edelleenkään näkynyt. Löysin kyllä hienon kanaalin ja ”vesiputouksen”, pubin ja metsikön, kivilouhoksen ja silmänkantamattomiin viljelymaita. Näin myös kaukaisuudessa, kanaalin toisella puolella, Conisbroughin linnan, sinne haluan seuraavaksi. Sen ainakin löydän, toisin kuin kadonneet karitsat. Menen bussilla, sillä rakkojen runtelemat jalkani kaipaavat ehkä hiukan lepoa 🙂